torstai 2. toukokuuta 2013

Apollo 18 (2011)




 

O: Gonzalo López-Gallego N: Warren Christie, Lloyd Owen, Ryan Robbins

Tämä kuuluu joukkoon elokuvia jotka ostin taannoin paikallisesta Anttilasta käyttäen hyväksi heidän 3kpl/10€-tarjoustaan, johon ilokseni kuului suurehko valikoima Blu-Ray-elokuvia, tämä ollen yksi niistä. Tuosta ostosreissusta on nyt n. kaksi viikkoa aikaa, ja kuten usein elokuvaostosteni kanssa, aloin leffahyllyä katsoessani ihmettelemään ”Miksi helvetissä minä olen tuonkin hankkinut?”. Hetken aikaa aivolohkojani jumpaten muistin vastauksen olevan yksinkertainen: Olin jo valinnut kaksi mieleistäni elokuvaa, kolmannen tuotteen valinnan kanssa minulla oli vaikeuksia. Leffat olisivat yksittäin maksaneet 5,99€/kpl, joten olikin parasta valita lopuista vaihtoehdoista se vähiten huonoimmalta näyttävä. Ja olihan tämä kuitenkin kuu-aiheinen sci-fiä ja kauhua yhdistelevä elokuva, eli voiko se oikeasti olla huono?

Apollo 18 alkaa tekstimuotoisella ilmoituksella, jossa meille kerrotaan kuinka NASA lakkautti Apollo-lennot 18, 19 sekä 20 budjettisyistä vuonna 1970. Viimeinen lento kuuhun tehtiin Apollo 17:n toimesta vuonna 1972. Toissa vuonna lunartruth.com –nettisivustolle ladattiin 84-tuntia top secret-kuvamateriaalia. Tämän elokuvan kerrotaan olevan leikattu tuosta materiaalista.
Mielenkiintoni hyppäsi välittömästä kattoon, tämähän onkin dokumentti! Mikäs siinä, nautin hyvin tehdyistä dokumenteista siinä missä moni muukin.

Dokumentti alkaa kolmen Amerikkalaisen astronautin haastatteluista, he kertovat olevansa mukana Apollo 18-lennolla, joka on niin salainen, että edes heidän perheensä eivät tiedä siitä. Kansalliseen turvallisuuteen vedoten NASA:n päälliköt ovatkin saaneet kovin isänmaalliset astronauttimme hankkeeseen mukaan. Mitä vain Amerikan puolesta.
Pian olemmekin jo aluksen sisällä ja avaruudessa nokka kohti kuuta. Tapahtumista on jo laskelmieni mukaan yli 40-vuotta aikaa, mutta pääosin filmi- sekä videokuvasta koostuvan materiaalin kuvanlaatu on yllättävän tarkkaa. Myös astronauttien puheet kuuluvat hämmästyttävän selkeästi. Aivan kuin heidät olisi mikitetty. Heistä myös yksi näyttää aivan mangroomatulta miesmallilta, hänen puheensakin kuulostaa epäilyttävän modernilta (ja se yksi astronautti näyttää muuten vähän Aaron Eckhartilta). Kuvakulma vaihtuu tiuhaan tahtiin, astronautit ovatkin näköjään asentaneet kamerat aluksen joka nurkkaan kuvaamaan tauottomasti. 

Pitkien tutkimustuloksieni perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Apollo 18 ei ole dokumentti lainkaan. Vaikka elokuva meille muuta väittäisi, on kyseessä käsikirjoitettu ja CGI:llä kyllästetty kauhu-elokuva, tuottajinaan kaiken lisäksi Weinsteinin veljekset. Tunnen oloni petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Onko tämä ensimmäinen kerta kun Hollywoodin markkinointikoneisto on valehdellut meille tai värittänyt totuutta? Onko tätä voinut tapahtua aiemmin? Eikö Rock Hudson olekaan hetero?

Uskokaa tai älkää, mutta nämä ”found footage” kauhuilut menevät vieläkin aivan täydestä moniin. En edes halua tietää kuka on enää nykyään niin tyhmä tai naiivi, että uskoo näiden oikeasti tapahtuneen. Noh, luulevathan monet vieläkin reality-ohjelmien olevan täysin totta.

Apollo 18 on elokuva, jossa ei oikeastaan tapahdu paljon mitään. 1h 26min kestosta viimeiset kymmenen minuuttia ovat lopputekstejä, ja silti tämä tuntuu ainakin puoli tuntia liian pitkältä. Tässä on käytetty kaikki pakolliset kauhuelokuvien, erityisesti ”found footage” -leffojen kliseet. Ensin kuvataan autiota maisemaa, yleisö odottaa rystyset valkoisina aivan millä sekunnilla hyvänsä tapahtuvaa pelottelukohtausta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, yleisön jännitys pysyy ennallaan. Siirrytään seuraavaan kohtaukseen, päähenkilö, eli tämän elokuvan tapauksessa filmikameran kuvaaja kuvaa jotain rauhallista, tässä nyt ei tietenkään tapahdu mitään pelottavaa EI HELVETTI MITÄ TOI OLI!!??!? Huh, se olikin vain kuvaajan kaveri joka päätti säikyttää häntä.  Kauhuleffojen sääntö nro 57: Ensimmäinen ”scare” on aina väärä hälytys, eli idiootti kaveri säikäyttämässä, poika-/tyttöystävä ottaa olkapäästä kiinni yms. Tässä leffassa käytetään myös toista, aivan yhtä kulunutta pelottelukohtausta, eli kameran edestä liikkuu tumma hahmo ja päähenkilöt huutavat perään ”What the hell was that? Let’s get out of here” ja sitten taas kamerat heiluvat ja juostaan pakoon. Luuletteko että ne kliseet loppuivat siihen? Ehei, Apollo 18:ssa käytetään myös Found Footage-elokuvien ehkä käytetyintä efektiä, eli kun kuvassa tapahtuu jotain tosi pelottavaa niin kuvaan tulee välittömästi digitaalisia häiriöitä/nauhan säröä/filmin ylivalottumista/äänen pätkimistä/you name it sitten leikataankin jo seuraavaan kohtaukseen, eivätkä katsojat nähneet yhtikäs mitään muuta kuin halvan pelottelukeinon.

Unohtivatko elokuvantekijät muuten jossain vaiheessa sen faktan, että kuun painovoima on vain 1/6 maan painovoimasta? Toki kuun pinnalla hieman hypeltiin, mutta aluksen sisällä kaverit liikkuivat aika raskaanoloisesti. Todella laiskaa elokuvantekoa.

Apollo 18:ssa rakennetaan jännitystä ja yritetään pitää yleisön mielenkiintoa yllä kaikin mahdollisin keinoin tässä kuitenkaan onnistumatta. Elokuvan ”mysteeri” paljastetaan jo 45-minuutin paikkeilla, tässä kohdassa elokuvan lopun osaakin jo arvata, ja lopun puolituntisen taistelin itseäni vastaan, jotta en pikakelaisi leffaa loppuun. Seuraavaksi luvassa spoilereita, eli mikäli et ole leffaa nähnyt, niin älä lue.

SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!
Ihan oikeasti, siinä vaiheessa kun kosmonauttien alus paljastettiin, ja astronautit löysivät tuon kuolleen Venäläiskollegansa kuolleena kraaterista, mieleni alkoi poukkoilemaan, ehkä tämä ei olekaan niin huono elokuva loppujen lopuksi. Ehkä siellä kuussa onkin vaikka natseja, tuntematon avaruusolioiden sivilisaatio, salainen maan asukkien siirtokunta, vaihtoehdothan ovat loputtomat. Mutta ei, kaiken takana olikin jotain kömpelösti mallinnettuja CGI-hämähäkkejä! Kuinka tylsää. Muistanko väärin, vai eikö jossain toisessakin kökössä avaruuskauhuilussa käytetty samaa väsynyttä avaruusötökkä-ratkaisua? Red Planet? En tainnut tykätä siitäkään.
SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!

Yhden tähden annan production designille, joka on ihan hienon näköistä tässä leffassa. Huomaa, että ainakin pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, visuaalisesti siis. Tarinallisesti ei voida sanoa samaa. Leffan hahmot olivat sanoinkuvaamattoman yksiulotteisia, heihin ei oltu edes yritetykään saada mitään persoonallisuutta. Alussa oleva viiden sekunnin pätkä astronautista grillaamassa perheensä kera ei kerro minulle vielä mitään hänestä, eikä edes se pakollinen ryppyinen kuva perheestä jota haikeana tuijotetaan avaruudessa (Samalla tietysti kuvaten itseään täydellisesti kehystetyssä ja mikitetyssä otoksessa). Katsojana en välittänyt heistä lainkaan, tämä on huono juttu jos minun pitäisi olla peloissaan heidän puolestaan.

Apllo 18 toi mieleeni toisen astronauttileffan nimeltään Capricorn One. Kummassakin tekeleessä joukko astronautteja on huippusalaisessa tehtävässä, ja lopulta saavat taistella henkensä edestään. Capricorn One on parempi elokuva, katsokaa se, jättäkää tämä ostamatta.
Tämä oli muuten ensimmäinen elokuva-arvosteluni jonka olen ikinä kirjoittanut. Nyt toivon, että olisin valinnut paremman elokuvan.









4 kommenttia:

  1. Noh, jos yhtään lohduttaa, niin aloitin itsekin arvostelu-urani varsinaisella kalkkunalla eli toisin sanoen Ulli Lommel pätkällä nimeltänsä H.P. Lovecraft's The Tomb... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. Ehkä tämä Apollo 18 kuitenkin on hieman parempi sentään kuin suurin osa noista Lommelin "kotivideo-elokuvista".
      Viimeisin näkemäni taisi olla se Natascha Kampuschin tapauksen vanavedessä tehty rahastus Tyttö Kellarissa tjs.

      Luin muuten jostain, että Lommell kuvaa osan noista leffoistaan jossain kaverinsa huonekaluliikkeessä öisin, siellä kun on olohuonesetit ym. valmiina pystyssä.

      Poista
  2. Itsekin ostin tämän kolme kympillä tarjouksesta, mutta vielä en ole saanut elokuvaa katsotuksi. Found footage ei lajityyppinä jaksa innostaa, sillä se tuntuu jo ajat sitten loppuunsa kalutulta, mutta elokuvan idea kuulosti sen verran hyvältä, että pakkohan se on jossain vaiheessa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä leffa toimii paremmin jos sen katsoo oikeassa mielentilassa, eli tyyliin pimeässä keskellä yötä yksin, sitä ennen tietysti täytyy netistä lukea kaikkia pelottavia kummitustarinoita ja ties mitä.

      Mielestäni Chronicle-elokuva oli aika piristävä tapaus, ja yksi toimivimmista found footage-leffoista mitä olen nähnyt.

      Poista