O: Gonzalo López-Gallego N: Warren Christie, Lloyd Owen, Ryan Robbins
Tämä kuuluu joukkoon elokuvia jotka ostin taannoin
paikallisesta Anttilasta käyttäen hyväksi heidän 3kpl/10€-tarjoustaan, johon
ilokseni kuului suurehko valikoima Blu-Ray-elokuvia, tämä ollen yksi niistä.
Tuosta ostosreissusta on nyt n. kaksi viikkoa aikaa, ja kuten usein
elokuvaostosteni kanssa, aloin leffahyllyä katsoessani ihmettelemään ”Miksi
helvetissä minä olen tuonkin hankkinut?”. Hetken aikaa aivolohkojani jumpaten
muistin vastauksen olevan yksinkertainen: Olin jo valinnut kaksi mieleistäni
elokuvaa, kolmannen tuotteen valinnan kanssa minulla oli vaikeuksia. Leffat olisivat
yksittäin maksaneet 5,99€/kpl, joten olikin parasta valita lopuista
vaihtoehdoista se vähiten huonoimmalta näyttävä. Ja olihan tämä kuitenkin
kuu-aiheinen sci-fiä ja kauhua yhdistelevä elokuva, eli voiko se oikeasti olla
huono?
Apollo 18 alkaa tekstimuotoisella ilmoituksella, jossa
meille kerrotaan kuinka NASA lakkautti Apollo-lennot 18, 19 sekä 20
budjettisyistä vuonna 1970. Viimeinen lento kuuhun tehtiin Apollo 17:n toimesta
vuonna 1972. Toissa vuonna lunartruth.com –nettisivustolle ladattiin 84-tuntia
top secret-kuvamateriaalia. Tämän elokuvan kerrotaan olevan leikattu tuosta
materiaalista.
Mielenkiintoni hyppäsi välittömästä kattoon, tämähän onkin
dokumentti! Mikäs siinä, nautin hyvin tehdyistä dokumenteista siinä missä moni
muukin.
Dokumentti alkaa kolmen Amerikkalaisen astronautin
haastatteluista, he kertovat olevansa mukana Apollo 18-lennolla, joka on niin
salainen, että edes heidän perheensä eivät tiedä siitä. Kansalliseen
turvallisuuteen vedoten NASA:n päälliköt ovatkin saaneet kovin isänmaalliset
astronauttimme hankkeeseen mukaan. Mitä vain Amerikan puolesta.
Pian olemmekin jo aluksen sisällä ja avaruudessa nokka kohti
kuuta. Tapahtumista on jo laskelmieni mukaan yli 40-vuotta aikaa, mutta pääosin
filmi- sekä videokuvasta koostuvan materiaalin kuvanlaatu on yllättävän
tarkkaa. Myös astronauttien puheet kuuluvat hämmästyttävän selkeästi. Aivan
kuin heidät olisi mikitetty. Heistä myös yksi näyttää aivan mangroomatulta
miesmallilta, hänen puheensakin kuulostaa epäilyttävän modernilta (ja se yksi
astronautti näyttää muuten vähän Aaron Eckhartilta). Kuvakulma vaihtuu tiuhaan
tahtiin, astronautit ovatkin näköjään asentaneet kamerat aluksen joka nurkkaan
kuvaamaan tauottomasti.
Pitkien tutkimustuloksieni perusteella olen tullut siihen
johtopäätökseen, että Apollo 18 ei ole dokumentti lainkaan. Vaikka elokuva
meille muuta väittäisi, on kyseessä käsikirjoitettu ja CGI:llä kyllästetty
kauhu-elokuva, tuottajinaan kaiken lisäksi Weinsteinin veljekset. Tunnen oloni
petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Onko tämä ensimmäinen kerta kun Hollywoodin
markkinointikoneisto on valehdellut meille tai värittänyt totuutta? Onko tätä voinut
tapahtua aiemmin? Eikö Rock Hudson olekaan hetero?
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ”found footage” kauhuilut
menevät vieläkin aivan täydestä moniin. En edes halua tietää kuka on enää
nykyään niin tyhmä tai naiivi, että uskoo näiden oikeasti tapahtuneen. Noh,
luulevathan monet vieläkin reality-ohjelmien olevan täysin totta.
Apollo 18 on elokuva, jossa ei oikeastaan tapahdu paljon
mitään. 1h 26min kestosta viimeiset kymmenen minuuttia ovat lopputekstejä, ja silti
tämä tuntuu ainakin puoli tuntia liian pitkältä. Tässä on käytetty kaikki
pakolliset kauhuelokuvien, erityisesti ”found footage” -leffojen kliseet. Ensin
kuvataan autiota maisemaa, yleisö odottaa rystyset valkoisina aivan millä
sekunnilla hyvänsä tapahtuvaa pelottelukohtausta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu,
yleisön jännitys pysyy ennallaan. Siirrytään seuraavaan kohtaukseen,
päähenkilö, eli tämän elokuvan tapauksessa filmikameran kuvaaja kuvaa jotain
rauhallista, tässä nyt ei tietenkään tapahdu mitään pelottavaa EI HELVETTI MITÄ
TOI OLI!!??!? Huh, se olikin vain kuvaajan kaveri joka päätti säikyttää
häntä. Kauhuleffojen sääntö nro 57:
Ensimmäinen ”scare” on aina väärä hälytys, eli idiootti kaveri säikäyttämässä,
poika-/tyttöystävä ottaa olkapäästä kiinni yms. Tässä leffassa käytetään myös
toista, aivan yhtä kulunutta pelottelukohtausta, eli kameran edestä liikkuu tumma
hahmo ja päähenkilöt huutavat perään ”What the hell was that? Let’s get out of
here” ja sitten taas kamerat heiluvat ja juostaan pakoon. Luuletteko että ne
kliseet loppuivat siihen? Ehei, Apollo 18:ssa käytetään myös Found
Footage-elokuvien ehkä käytetyintä efektiä, eli kun kuvassa tapahtuu jotain
tosi pelottavaa niin kuvaan tulee välittömästi digitaalisia häiriöitä/nauhan
säröä/filmin ylivalottumista/äänen pätkimistä/you name it sitten leikataankin
jo seuraavaan kohtaukseen, eivätkä katsojat nähneet yhtikäs mitään muuta kuin
halvan pelottelukeinon.
Unohtivatko elokuvantekijät muuten jossain vaiheessa sen faktan,
että kuun painovoima on vain 1/6 maan painovoimasta? Toki kuun pinnalla hieman
hypeltiin, mutta aluksen sisällä kaverit liikkuivat aika raskaanoloisesti.
Todella laiskaa elokuvantekoa.
Apollo 18:ssa rakennetaan jännitystä ja yritetään pitää
yleisön mielenkiintoa yllä kaikin mahdollisin keinoin tässä kuitenkaan
onnistumatta. Elokuvan ”mysteeri” paljastetaan jo 45-minuutin paikkeilla, tässä
kohdassa elokuvan lopun osaakin jo arvata, ja lopun puolituntisen taistelin
itseäni vastaan, jotta en pikakelaisi leffaa loppuun. Seuraavaksi luvassa
spoilereita, eli mikäli et ole leffaa nähnyt, niin älä lue.
SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!
Ihan oikeasti, siinä vaiheessa kun kosmonauttien alus
paljastettiin, ja astronautit löysivät tuon kuolleen Venäläiskollegansa
kuolleena kraaterista, mieleni alkoi poukkoilemaan, ehkä tämä ei olekaan niin
huono elokuva loppujen lopuksi. Ehkä siellä kuussa onkin vaikka natseja,
tuntematon avaruusolioiden sivilisaatio, salainen maan asukkien siirtokunta,
vaihtoehdothan ovat loputtomat. Mutta ei, kaiken takana olikin jotain
kömpelösti mallinnettuja CGI-hämähäkkejä! Kuinka tylsää. Muistanko väärin, vai
eikö jossain toisessakin kökössä avaruuskauhuilussa käytetty samaa väsynyttä
avaruusötökkä-ratkaisua? Red Planet? En tainnut tykätä siitäkään.
SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!SPOILERI!!
Yhden tähden annan production designille, joka on ihan
hienon näköistä tässä leffassa. Huomaa, että ainakin pieniin yksityiskohtiin on
kiinnitetty huomiota, visuaalisesti siis. Tarinallisesti ei voida sanoa samaa.
Leffan hahmot olivat sanoinkuvaamattoman yksiulotteisia, heihin ei oltu edes
yritetykään saada mitään persoonallisuutta. Alussa oleva viiden sekunnin pätkä
astronautista grillaamassa perheensä kera ei kerro minulle vielä mitään
hänestä, eikä edes se pakollinen ryppyinen kuva perheestä jota haikeana
tuijotetaan avaruudessa (Samalla tietysti kuvaten itseään täydellisesti
kehystetyssä ja mikitetyssä otoksessa). Katsojana en välittänyt heistä
lainkaan, tämä on huono juttu jos minun pitäisi olla peloissaan heidän
puolestaan.
Apllo 18 toi mieleeni toisen astronauttileffan nimeltään
Capricorn One. Kummassakin tekeleessä joukko astronautteja on huippusalaisessa
tehtävässä, ja lopulta saavat taistella henkensä edestään. Capricorn One on
parempi elokuva, katsokaa se, jättäkää tämä ostamatta.
Tämä oli muuten ensimmäinen elokuva-arvosteluni jonka olen
ikinä kirjoittanut. Nyt toivon, että olisin valinnut paremman elokuvan.
Noh, jos yhtään lohduttaa, niin aloitin itsekin arvostelu-urani varsinaisella kalkkunalla eli toisin sanoen Ulli Lommel pätkällä nimeltänsä H.P. Lovecraft's The Tomb... :D
VastaaPoistaAuts. Ehkä tämä Apollo 18 kuitenkin on hieman parempi sentään kuin suurin osa noista Lommelin "kotivideo-elokuvista".
PoistaViimeisin näkemäni taisi olla se Natascha Kampuschin tapauksen vanavedessä tehty rahastus Tyttö Kellarissa tjs.
Luin muuten jostain, että Lommell kuvaa osan noista leffoistaan jossain kaverinsa huonekaluliikkeessä öisin, siellä kun on olohuonesetit ym. valmiina pystyssä.
Itsekin ostin tämän kolme kympillä tarjouksesta, mutta vielä en ole saanut elokuvaa katsotuksi. Found footage ei lajityyppinä jaksa innostaa, sillä se tuntuu jo ajat sitten loppuunsa kalutulta, mutta elokuvan idea kuulosti sen verran hyvältä, että pakkohan se on jossain vaiheessa katsoa.
VastaaPoistaUskon, että tämä leffa toimii paremmin jos sen katsoo oikeassa mielentilassa, eli tyyliin pimeässä keskellä yötä yksin, sitä ennen tietysti täytyy netistä lukea kaikkia pelottavia kummitustarinoita ja ties mitä.
PoistaMielestäni Chronicle-elokuva oli aika piristävä tapaus, ja yksi toimivimmista found footage-leffoista mitä olen nähnyt.