Tätä elokuvaa kohtaan minulla oli kohtuullisen suuret
odotukset oikeastaan vain kahdesta syystä. Ensinnäkin IMDb:n käyttäjien
keskiarvio leffalle on tällä hetkellä 7.0/10, mikä on aika hyvä lukema ottaen
huomioon ensi-illan olleen Yhdysvalloissa jo maaliskuun puolella ja toisaalta
tämän kaltaisten elokuvien lopullinen keskiarvio liikkuu yleensä siellä 5-6
paikkeilla. Toinen syy on leffan saama suitsutus toimintaelokuvien fanien
keskuudessa. Jostain syystä tätä on kehuttu monellakin eri nettifoorumilla ja
elokuvasivustolla todella kovaksi action-rainaksi. Katsotaan lunastaako se
odotukset.
Elokuvan juoni on seuraavanlainen: Pohjois-Korealaiset terroristit
hyökkäävät Valkoiseen taloon kidnapaten presidentin maan alla sijaitsevaan
bunkkeriin. Gerard Butlerin esittämä salaisen palvelun agentti on ainoa joka
heidät voi pelastaa. Ihan oikeasti, juuri enempää elokuvasta en voi kirjoittaa.
Epäilen lopullisen käsikirjoituksen olleen samanpituinen.
Olympus Has Fallen on siinä mielessä erikoinen elokuva, että
se on kuin jäänne 90-luvulta. Ellei leffan kehittynyttä teknologiaa, kännyköitä
ja bluetoothia oteta huomioon, olisi tämän käsikirjoituksen voinut hyvin kuvata
15-20 vuotta sitten. Tämähän ei toki ole huono asia, itse tykkään mahdottomasti
80- ja 90-luvun Hollywoodin toimintaelokuvista, kukapa ei tykkäisi. Eräällä
foorumilla joku kirjoittikin osuvasti, että tämä on kuin Under Siege 3 ilman
Steven Seagalia. Ehkäpä jossain rinnakkaisessa universumissa Steven Seagal on
50-kiloa laihempi ja kovemmassa kysynnässä ja näin ollen tämän elokuvan pääosassa.
Casey Ryback olisi voinut olla Valkoisen talon keittiössä leipomassa vaikka
kermakakkua diplomaattivieraille, hyökkäyksen tapahtuessa hän olisi piiloutunut
pakastelokeroon. Aseita hän ei olisi tarvinnut, vaan olisi rakentanut räjähteet
kookosmaidosta ja fariinisokerista, ja ne joihin ne eivät olisi tepsineet hän
olisi heitellyt aikido-ottein seinistä läpi. Leffan lopussa hän olisi pitänyt 15
minuutin puheen kierrätyksen tärkeydestä. Mutta nyt eksyin aiheesta.
Gerard Butlerista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Kyllähän
hän ihan mallikkaasti hoitaa roolinsa, lihakset on hankittu ja sutkautukset
lentelevät, mutta en minä silti toimintatähdeksi vielä kutsuisi. Näkisin
tällaisen elokuvan pääroolissa ennemminkin vaikka Wesley Snipesin tai Bruce
Wilisin, ehkä jopa Sylvester Stallonen. Toisaalta noita kyseisiä näyttelijöitä
pidettäisiin varmaan liian vanhoina tällaiseen rooliin. On muuten jotenkin
surullista, että tämä sukupolvi ei ole mielestäni oikein tarjonnut
varteenotettavia toimintatähtiä. Kuka on tämän sukupolven Arska tai Syltty? Jason
Stathamista en ole oikein koskaan välittänyt. Onko niitä muita?
Butlerin lisäksi muut roolit on täytetty melko lahjakkailla
ja nimekkäillä näyttelijöillä, mukana on mm. Aaron Eckhart, Morgan Freeman,
Angela Bassett, Melissa Leo, Robert Forster ja Dylan McDermott, ei kun Dermot Mulroney… ei vaan
Dylan McDermott. Kaikki edellä mainitut hoitavat hommansa kotiin
ammattitaidolla, joskin melko innottomasti. Ainoastaan Melissa Leo pistää
isomman vaihteen silmään leffan edetessä, mutta valitettavasti hänen kohdallaan
se menee ylinäyttelemisen puolelle.
Rick Yunen esittämä pääpahis on mukana ainoastaan koska
elokuvaan tarvittiin pääpahis. Hänen varsinaiset motiivit jäävät hieman
pimentoon, eikä niillä toisaalta taida olla väliäkään. Niin, ja hahmon nimi on ”Kang”.
Minähän sanoin että tässä tarvotaan 90-luvun kliseesuossa.
Pakko muuten omistaa kokonainen paragrafi elokuvan
tökeröille CGI-kohtauksille. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi kohtaus jossa
limusiini kolaroi ja lentää kielekkeeltä alas on varmasti halvempi teettää
kokonaan tietokonetehosteena, mutta se vie kohtauksen tehokkuutta huomattavasti
pois jos katsoja tietää näkevänsä keinotekoista animaatiota. Itselleni
tällaiset kohtaukset eivät toimi lainkaan. Haluan nähdä oikean auton lentävän
ilmassa, koska näen, että se on oikea auto, ja tiedän että sen on joku
stunt-kuski ajanut oikeasti rampilta ilmaan.
Elokuvan ysäritunnelma oli alkuun ihan tervetullutta, mutta
puoliväliin päästessä olin saanut tutuista ja turvallisista juonenkäänteistä
tarpeekseni. Halusin elokuvan tarjoavan minulle jotain uutta, ennennäkemätöntä,
yllättävää, mutta turhaan. Alusta loppuun asti Olympus Has Fallen kulkee juuri
niin kuin sen luulet kulkevankin. Elokuvan joka toinen repliikki on jonkin
sortin kulunut klisee. ”United States doesn’t negotiate with terrorists.” ”Don’t you die on me, man!” ”secure
the perimeter!” ”Abort mission! I repeat, abort!” Nämä repliikit, tai
jonkin sortin muunnelmat näistä ja monia muita kuullaan leffassa. Kyllä, mukana
on jopa kohtaus jossa iso digitaalinen kello laskee aikaa alaspäin ja
sankarimme täytyy leikata oikea johto/kirjoittaa koodi tietokoneeseen
pysäyttääkseen sen ja pelastaakseen maailman. Pysähtyykö kello juuri paria
sekuntia ennen ajanlaskun loppua? Katso Olympus Has Fallen ja ota selvää. Ehkä
mieluiten sitten vasta DVD:llä/Blu-Ray:llä.
Tuo Seagal-spekulaatio repeilytti.
VastaaPoistaSiinä olet oikeassa, ettei jenkkiläinen elokuvateollisuus ole onnistunut synnyttämään yhtä ikonisia toimintastaroja kuin kasarilla, tosin genre itsekin tuntuu olevan aika heikossa hapessa. Mielestäni yksi iso ongelma on se, että tarjokkaat ovat näyttelijöinä ammattimaisia, mutteivät erityisiä. Esimerkiksi Schwarzenegger kykeni siirtämään persoonansa/imagonsa uskottavasti filmistä toiseen ja Stallonehan on terävimmillään ihan oikea, käsikirjoittava-tuottava-ohjaava-pääosittava auteur.
Luultavasti tämäkin tulee jossain vaiheessa katsottua juuri sen kaavamaisuudesta kuullun kritiikin todenperäisyyden tarkistamiseksi.